Maura Delperon neljäs elokuva Vermiglio – vuorten morsian on hidastempoinen, mutta vaikuttava kokonaisuus. Delperon sukusaaga saavutti Italian Oscar-kandidaatin sijan, mutta ehdokkaaksi asti se ei yltänyt.
Pieni Vermiglion kylä kylpee talviauringon valossa keskellä Italian Alppeja. On vuosi 1944 ja sodan loppu häämöttää. Lapset käyvät koulua, miehet pähkäilevät kapakassa meneillään olevan sodan kauheuksia ja naiset ottavat ilon irti kuka mistäkin. Sitten kaupunkiin saapuu aseistakieltäytyjä Pietro (Giuseppe De Domenico), jonka kylän väki ottaa suojelukseensa. Kyläkoulun opettajan Cesaren (Tommaso Ragno) tytär Lucia (Martina Schrinzi) ihastuu tähän, ja rauhallinen elämä kylässä ottaa uuden suunnan.
Vermiglio – vuorten morsian on osuva nimi elokuvalle. Kylä ympäröivine vuoristo- ja metsämaisemineen hurmaa katsojan. Itse tarina etenee melko hitaasti. Välillä aika suorastaan seisahtuu ja tuntuu kuin Vermiglio olisi piilossa kaikelta ja toinen maailmansota tapahtuisi toisessa galaksissa. Delpero osaa rakentaa hyvin myös ihmisten välistä kemiaa ja vaalii ajalle ominaisia arvoja. Kaikki kylän asukkaat ovat uskottavia ja näyttelijät tekevät huikeaa työtä. Varsinkin elokuvan alkupuoliskolla kuultava kirkkolaulu kruunaa katselukokemuksen, joka saavutti Venetsian elokuvajuhlilla tuomariston palkinnon. Vermiglio – vuorten morsian on ensi-illassa 7.3. ja saa neljä tähteä viidestä.
Teksti: Janne Kaarenoja
Kuva: Cinema Mondo
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?