Paranormal Activity -elokuvan jatko-osat ohjanneen Christopher Landonin uutukainen Happy Death Day on keskinkertaista viihdettä. Vaikka elokuvassa eletään sama päivä uudelleen ja uudelleen, ei elokuva innosta kuin kertaalleen.
Vuonna 1993 komedioilla hauskuuttanut Harold Ramis ohjasi komedian Päiväni murmelina. Bill Murrayn näyttelemä reportteri joutui elämään saman päivän uudelleen ja uudelleen. Vuonna 1983 Hollywoodin silpomiskauhuosasto sai jatkoa elokuvalla 7 syntistä sisarta. Pieleen menneen pilan jälkimainingeissa opiskelijatytöt tulivat murhatuiksi. 20.10.2017 elokuvateattereihin ilmestyvä Happy Death Day yhdistelee näiden filmien teemoja.
Tapahtumat sijoittuvat Bayfieldin yliopistoon. Kappa-sisaruskuntaan kuuluva Tree Gelbman (Jessica Rothe) herää aamu toisensa jälkeen samaan painajaiseen: päivään jolloin hänet murhataan. Kuumeisesti Tree yrittää selvittää kuka tappaja on ja mikä on tämän motiivi. Edustamaansa genreen Happy Death Day ei tuo mitään uutta. Yliopiston oppilaskunta koostuu linjojaan varjelevista miestennielijöistä, ja murhaajan olinpaikkaa arvuutellaan suihkuverhon sekä vaatekaapin välillä. Yleisön säikyttelykin toteutetaan melko perinteisin keinoin.
Kauhuelokuviin erikoistunut ohjaaja Christopher Landon onnistuu saamaan Scott Lobdellin käsikirjoituksesta irti oleellisen. Ne, jotka odottavat Happy Death Daysta Paranormal Activity -sarjan kaltaista kirkumiskokemusta, joutuvat pettymään. Elokuva tarjoilee pari säpsähdysmomenttia ja pitää pelkokertoimen alhaisena.
Rothe on hyvä Treenä, joka päivä toisensa jälkeen muuttuu entistä hysteerisemmäksi. Hieman kosketuspintaa saadaan myös Israel Broussardin näyttelemään Carteriin, jonka huoneesta Tree joka aamu herää. Muuten koko yliopiston porukka jää melko pinnalliseksi, eikä filmistä kovin syvällisiä tasoja kannata etsiä. Mainio alkukin sulaa puolivälissä musiikin täyttämään jaksoon, jossa Tree karsii listaltaan mahdollisia murhaajia. Loppua kohden tunnelma onneksi jälleen tiivistyy ja ratkaisu tulee pienenä yllätyksenä. Happy Death Day viihdyttää varmasti teiniyleisöä, mutta kauhuelokuvan ystäville edessä on kerran katsottava kokemus, joka saa yhden pisteen viidestä.
Teksti: Janne Kaarenoja
Kuva: Patti Perret
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?